Pakko päivittää heti edellisen tekstin perään… Satuin katsomaan blogin kävijästatistiikoita ja täällä on vierailtu jo 1000 kertaa!!! Aika huimaa, kun julkaisin blogin vasta tämän viikon torstaina. Kaksi seuraajaakin on jo rekisteröitynyt :)
Mutta kiitos siis sinulle kun olet löytänyt tänne :) Toivottavasti tulet uudestaankin. Ja kommentit ilahduttavat aina :)
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
passiivikivitalo(ko)
Passiivikivitalot ovat hyppineet silmilleni nyt jo muutaman vuoden ajan. Ensikosketus on varmaan ollut jollain asuntomessuilla, mutta yhä useammin passiivirakentamiseen törmää rakennusasioita käsittelevissä artikkeleissa. Ensiajatukseni passiivirakentamisesta oli jostain syystä negatiivinen. Kai sitä ajatteli, että "vanhassa vara parempi" ja että kyllä se talo pitää rakentaa siten miten ennenkin. Lisäksi ajattelin, että jos talo rakennetaan hurjan tiiviiksi, niin eikö sinne kaikki kosteuskin jää sisälle ja sisäilma on sitten huonoa. No näinhän ei tietystikään ole ja nyt kun asia on ihan uudella innolla alkanut kiinnostamaan, niin olen ymmärtänyt, että passiivikivitaloissa on aika pitkälti ne kaikki kivitalon hyvät puolet ja vielä hurjan energiatehokkaasti sekä ilmeisesti myös edukkaammin. Lisäksi kun omaa silmää miellyttää kivitalojen jykevyys ja rapattu pinta, niin eipä siis kai ihme, että Passiivikivitalo on noussut meille yhdeksi houkuttelevimmaksi materiaalivaihtoehdoksi.
Passiivikivitalorakentamista tutkiessani törmäsin blogiin Passiiviakos tässä, jossa lapsiperhe rakentaa itse passiivikivitalon. Ensin kauhistelin oman työn määrää, mutta lopulta alkoi tuntua siltä, että kai sitä itsekin voisi jotain siellä raksalla tehdä. Voi toki olla, että silmä tottui lukiessa siihen tekemiseen tai kirjoittajat saivat projektin kuulostamaan turhan helpolta. Nyt sitten jo heiteltiin miehen kanssa ilmaan ajatusta, että osattaisikohan mekin pystyttää noi seinärakenteet? Tai ehkä jonkun osaavan apuna voisi olla? Ja Passiivikivitalot vielä järjestää omatoimirakentajille kurssitustakin aiheesta.
Käytiin sitten lauantaina tutustumassa Vantaalla ensi kesän asuntomessualueelle rakentuvaan passiivikivitaloon. Ihan mielenkiintoista päästä kurkkimaan messualuetta jo tässä vaiheessa. Kyllähän siellä oli ainakin ulkoisesti jo paljon valmista. Passiivikivitalossa paikalla oli talon isäntä, Passiivikivitalojen myyjä ja ikkunatoimittaja Skaalan edustaja. Jututettiin kaikkia vuorotellen ja paljon saatiin hyvää tietoa, vaikka juniorimme alkoikin lopussa kyllästyä kantorepussa olemiseen ja teki läsnäolonsa kaikille selväksi. Myyjän kanssa ehdittiin keskustella passiivitriplojen kasaamisesta itse, Passiivikivitalojen tuesta läpi rakennusprojektin, hinnasta, rappaamisen tarpeesta, lämmitystavoista (messutalossa Tulilattia-järjestelmä) ja Passiivikivitalojen harkon ominaisuuksista vs. muut eps-harkot. Talon isäntä ehti kertoa meille, että tämä on hänen toinen rakennusprojektinsa. Hän oli kustannuksia vertailtuaan päätynyt hoitamaan rakennuttamisen palkkaamalla kaksi timpuria töihin verokortilla ja auttelemalla itse mahdollisuuksien mukaan. Hänen mukaansa ehdottomasti edullisin tapa rakennuttaa. Tulilattian valinnasta myös puhuttiin ja kysyin oliko edes harkinnut maalämpöä. Sanoi, että edellisessä kodissa oli maalämpö, mutta kun tykkää polttaa takkaa niin tulilämpö oli järkevä ratkaisu kun perustamiskustannuksetkin ovat halvemmat. Tulilämmön lisäksi hänellä oli takan savupiipussa vielä lämpimän ilman keräin (olisiko Savumax?), jolla lämmitetään sähkön lisäksi käyttövettä. Piti yhteistyötä Passiivikivitalojen kanssa toimivana. Ihan kiva talo sinne on rakentumassa. Muutama ihan erikoinen ratkaisu, kuten takka"huone" johon on tehty syvennys, eli on muuta lattiatasoa alempana samassa yhteydessä kuin keittiö ja ruokailutila. No, näette sitten heinäkuussa ;)
Mutta summa summarum. Kaipa tässä pitää uskaltautua pistämään projekti ihan oikeasti käyntiin ja ottaa ainakin yhteen arkkitehtiehdokkaaseen yhteyttä tulevalla viikolla. Kuvien kanssa voisi sitten aloittaa tarjousten kysymisen. Tänään siis olo on taas positiivisempi vaikka passiivista puhuttiinkin :)
Passiivikivitalorakentamista tutkiessani törmäsin blogiin Passiiviakos tässä, jossa lapsiperhe rakentaa itse passiivikivitalon. Ensin kauhistelin oman työn määrää, mutta lopulta alkoi tuntua siltä, että kai sitä itsekin voisi jotain siellä raksalla tehdä. Voi toki olla, että silmä tottui lukiessa siihen tekemiseen tai kirjoittajat saivat projektin kuulostamaan turhan helpolta. Nyt sitten jo heiteltiin miehen kanssa ilmaan ajatusta, että osattaisikohan mekin pystyttää noi seinärakenteet? Tai ehkä jonkun osaavan apuna voisi olla? Ja Passiivikivitalot vielä järjestää omatoimirakentajille kurssitustakin aiheesta.
Käytiin sitten lauantaina tutustumassa Vantaalla ensi kesän asuntomessualueelle rakentuvaan passiivikivitaloon. Ihan mielenkiintoista päästä kurkkimaan messualuetta jo tässä vaiheessa. Kyllähän siellä oli ainakin ulkoisesti jo paljon valmista. Passiivikivitalossa paikalla oli talon isäntä, Passiivikivitalojen myyjä ja ikkunatoimittaja Skaalan edustaja. Jututettiin kaikkia vuorotellen ja paljon saatiin hyvää tietoa, vaikka juniorimme alkoikin lopussa kyllästyä kantorepussa olemiseen ja teki läsnäolonsa kaikille selväksi. Myyjän kanssa ehdittiin keskustella passiivitriplojen kasaamisesta itse, Passiivikivitalojen tuesta läpi rakennusprojektin, hinnasta, rappaamisen tarpeesta, lämmitystavoista (messutalossa Tulilattia-järjestelmä) ja Passiivikivitalojen harkon ominaisuuksista vs. muut eps-harkot. Talon isäntä ehti kertoa meille, että tämä on hänen toinen rakennusprojektinsa. Hän oli kustannuksia vertailtuaan päätynyt hoitamaan rakennuttamisen palkkaamalla kaksi timpuria töihin verokortilla ja auttelemalla itse mahdollisuuksien mukaan. Hänen mukaansa ehdottomasti edullisin tapa rakennuttaa. Tulilattian valinnasta myös puhuttiin ja kysyin oliko edes harkinnut maalämpöä. Sanoi, että edellisessä kodissa oli maalämpö, mutta kun tykkää polttaa takkaa niin tulilämpö oli järkevä ratkaisu kun perustamiskustannuksetkin ovat halvemmat. Tulilämmön lisäksi hänellä oli takan savupiipussa vielä lämpimän ilman keräin (olisiko Savumax?), jolla lämmitetään sähkön lisäksi käyttövettä. Piti yhteistyötä Passiivikivitalojen kanssa toimivana. Ihan kiva talo sinne on rakentumassa. Muutama ihan erikoinen ratkaisu, kuten takka"huone" johon on tehty syvennys, eli on muuta lattiatasoa alempana samassa yhteydessä kuin keittiö ja ruokailutila. No, näette sitten heinäkuussa ;)
Mutta summa summarum. Kaipa tässä pitää uskaltautua pistämään projekti ihan oikeasti käyntiin ja ottaa ainakin yhteen arkkitehtiehdokkaaseen yhteyttä tulevalla viikolla. Kuvien kanssa voisi sitten aloittaa tarjousten kysymisen. Tänään siis olo on taas positiivisempi vaikka passiivista puhuttiinkin :)
 |
| Tämä ei ole passiivitalo :) |
lauantai 29. marraskuuta 2014
budjetoinnin vaikeudesta ja rahasta
Raha herättää aina voimakkaita tunteita ja rakennusprojekti on loputon kaivo kun rahasta puhutaan. Vaikka emme olekaan vielä aloittanut sitä rahan tuhlaamista, niin jo nyt budjetointi aiheuttaa harmaita hiuksia. Rakennusprojektissa ei puhuta kympeistä eikä satasista ja ne tuhannetkin jäävät usein pikkurahoiksi. Kymmenet tuhannet ja sadat tuhannet ovat muuttuneet puheissamme niin arkisiksi että hirvittää. Samalla ihmetyttää, että millä ihmeen rahalla keskituloiset ihmiset oikein rakentaa? Meillä ei ole hurjat tulot, mutta ehkä kuitenkin hitusen keskitasoa paremmat. Säästöjä on kertynyt oman asunnon maksamisesta ja jonkin verran rahastosäästämisestä. Mutta mikään ei tunnu riittävän.
Olen mietiskellyt, että kuinka tarkasti avaan täällä blogissa budjettiamme ja miehen kanssa päädyimme siihen, että kerrotaan toki suunnilleen mitä mikäkin osaprojekti maksaa, mutta tarkkaa listausta tuskin missään vaiheessa laitamme. Tontin hinta ei ole salaisuus, sillä kuka tahansa pystyy tarkistamaan kunnan sivuilta mihin neliöhintaan tontteja kaupattiin.
Budjetointi on hurjan vaikeaa! Oikeastaan ainoa varma hinta jonka voi laskea heti rakennusprojektin alussa on tontin hinta. Yksi kaverini (nykyinen Taasjärveläinen) varoitteli, että maatyöt heidän alueellaan maksoivat 25 000-75 000€. Aikamoinen vaihtelu sanoisin. Mutta heilläpä ei tarvinnutkaan louhia... Louhinta on hurjan kallista, mutta jostain tutkin, että hinta menee suht samoihin jos joudutaan reilusti paaluttamaan. Parastahan olisi rakentaa moreenimaalle, mutta alapas sellaista tonttia sitten metsästämään…
Yllätys kustannuksissa oli myös kaikenmaailman liittymien ja lupien hinnat. Sipoon kunta antoi tonttiesitteiden mukana esimerkin tontinostajan kustannuslaskelmasta johon on onneksi kirjattu moiset kustannukset keltanokkarakentajien avuksi. Enpä olisi muuten osannut varautua noin huimiin maksuihin. Tässäpä erittely mitä kaikkia "pikku" maksuja postiluukkuun kolahtaa:
Olen mietiskellyt, että kuinka tarkasti avaan täällä blogissa budjettiamme ja miehen kanssa päädyimme siihen, että kerrotaan toki suunnilleen mitä mikäkin osaprojekti maksaa, mutta tarkkaa listausta tuskin missään vaiheessa laitamme. Tontin hinta ei ole salaisuus, sillä kuka tahansa pystyy tarkistamaan kunnan sivuilta mihin neliöhintaan tontteja kaupattiin.
Budjetointi on hurjan vaikeaa! Oikeastaan ainoa varma hinta jonka voi laskea heti rakennusprojektin alussa on tontin hinta. Yksi kaverini (nykyinen Taasjärveläinen) varoitteli, että maatyöt heidän alueellaan maksoivat 25 000-75 000€. Aikamoinen vaihtelu sanoisin. Mutta heilläpä ei tarvinnutkaan louhia... Louhinta on hurjan kallista, mutta jostain tutkin, että hinta menee suht samoihin jos joudutaan reilusti paaluttamaan. Parastahan olisi rakentaa moreenimaalle, mutta alapas sellaista tonttia sitten metsästämään…
Yllätys kustannuksissa oli myös kaikenmaailman liittymien ja lupien hinnat. Sipoon kunta antoi tonttiesitteiden mukana esimerkin tontinostajan kustannuslaskelmasta johon on onneksi kirjattu moiset kustannukset keltanokkarakentajien avuksi. Enpä olisi muuten osannut varautua noin huimiin maksuihin. Tässäpä erittely mitä kaikkia "pikku" maksuja postiluukkuun kolahtaa:
- kaupanvahvistajan palkkio 112€
- tontin mittaus ja lohkominen 990€
- varainsiirtovero 4% tontin hinnasta + lohkomismaksu, eli meillä 5 500€
- rakentamiseen liittyvät lupamaksut (laskettu 200m2 asuinrakennukselle ja 40m2 autotallille)
- 1 910€
- rakennuksen paikan ja korkeusaseman merkitseminen 480€
- sijaintikatselmuksen suorittaminen 320€
- vesi- ja viemäriliittymismaksu (kun kerrosala on 101-200m2) 4 842€
- vesi- ja viemäriliittymien rakentamiseen ja liitostöihin liittyvät maksut 1 223,74€
- sähköliittymä liittymismaksu 2 400€
- sähköliittymä kytkentämaksu 153€
Eli heipparallaa melkein 18 000€.
Mutta joo. Ollaan siis nyt siis tässä vaiheessa jo varauduttu seuraaviin kuluihin: tontti 136 350€, nuo yllä mainitsemani varainsiirtoverot, liittymämaksut jne 18 000€ ja maatyöt 50 000€. Lisäksi olen yrittänyt keräillä tietoa muista kustannuksista ja varaudutaan nyt alkuun näihin: Arkkitehti n. 2 000€, pääsuunnittelu noin 1 500€, vastaava mestari n. 6 000€, pihasuunnittelu n. 1 500€, LVI-suunnittelu n. 2 000€, sähkösuunnittelu n. 1 500€. Sitten pitää päättää halutaanko valaistussuunnitelma ja sisustussuunnitelma. Rakennesuunnitelma kai kuuluu aika useasti talomateriaalitoimittajan hintaan, tai ainakin näin on esim Passiivikivitaloilla. Muoks. Lyde kävi muistuttamassa, että taloon tarvitaan tietysti myös nettikaapelit, eli valokuitukaapeli. Rahaa moiselle pitää varata 1000-2000€. Chiching vaan...
Ja kuinkakohan monta kohtaa tuosta unohtui. En edes viitsi laskea noita tähän yhteen, mutta mietinpä, että millä hinnalla se talo sitten rakennetaan… Ajatukset alkaakin siirtyä paljon sen oman työn määrän lisäämiseen, jota alussa päätettiin välttää viimeiseen saakka. Oi ja voi, näissä tunnelmissa tänään. Toivottavasti huomenna hieman positiivisempana ;)
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
kaapista ulos
Nyt olen tullut kaapista. Bloggaajakaapista siis. Ja usealle varmaan myös rakentajakaapista :)
Tulin aikaisemmin jo kaapista ystävälleni S:lle ja juteltiin pikaisesti bloggaamisesta ja omista pelkotiloistamme siihen liittyen. S on viestinnän ammattilainen ja silti häntä jännittää alkaa julkaista omaa hyvinvoinnin ja kauneudenhoidon maailmaan sijoittuvaa blogiaan. Jälleen tuli "voi minua pientä surkeaa tavallista ihmistä" -syndrooma, mutta menimme puhelussa lupaamaan toisillemme aloittavamme bloggaamisen ihan oikeasti ja julkisesti. Minä olen siis nyt hoitanut osuuteni. Vink vink S ;)
Mutta nyt siis jännittää. Se, että löytääkö tänne kukaan, kiinnostaako ketään ja olenko minä tarpeeksi hyvä tässä hommassa. Onneksi S:n kanssa todettiin, että myös kokeneet bloggaajat ovat joskus olleet aloittelijoita ja kirjoituslaatu on ihan eri tasolla blogin alussa kuin elinkaaren myöhemmässä vaiheessa. Toivoa siis kai on.
Mutta tervetuloa siis mukaan nyt ihan livenä! Blogia voi seurata Bloglovin'issa ja tulevaisuudessa myös Blogilistalla, kunhan ensin vähän harjoittelen niihin liittymistä ja keksisin miten tuohon sivupalkkiin saa lisättyä sellaiset näpsäkät gadgetit joista asian näkee.
Tulin aikaisemmin jo kaapista ystävälleni S:lle ja juteltiin pikaisesti bloggaamisesta ja omista pelkotiloistamme siihen liittyen. S on viestinnän ammattilainen ja silti häntä jännittää alkaa julkaista omaa hyvinvoinnin ja kauneudenhoidon maailmaan sijoittuvaa blogiaan. Jälleen tuli "voi minua pientä surkeaa tavallista ihmistä" -syndrooma, mutta menimme puhelussa lupaamaan toisillemme aloittavamme bloggaamisen ihan oikeasti ja julkisesti. Minä olen siis nyt hoitanut osuuteni. Vink vink S ;)
Mutta nyt siis jännittää. Se, että löytääkö tänne kukaan, kiinnostaako ketään ja olenko minä tarpeeksi hyvä tässä hommassa. Onneksi S:n kanssa todettiin, että myös kokeneet bloggaajat ovat joskus olleet aloittelijoita ja kirjoituslaatu on ihan eri tasolla blogin alussa kuin elinkaaren myöhemmässä vaiheessa. Toivoa siis kai on.
Mutta tervetuloa siis mukaan nyt ihan livenä! Blogia voi seurata Bloglovin'issa ja tulevaisuudessa myös Blogilistalla, kunhan ensin vähän harjoittelen niihin liittymistä ja keksisin miten tuohon sivupalkkiin saa lisättyä sellaiset näpsäkät gadgetit joista asian näkee.
hiljaa hyvää tulee... vai?
On se hurjaa, kun rakentaminen ei ole vielä alkanutkaan ja turnausuupumus meinää iskeä. Tuntuu, että selvitettävää asiaa on vain niin paljon ja se ei selvittämällä lopu. Miehenkin pitää lähes joka ilta pakottaa mut nukkumaan kun muuten vain tankkaisin rakennusblogeja ja -sivustoja.
Asiat eivät myöskään ole kummoisesti edistyneet ja se turhauttaa. Tai no, ollaanhan me käyty ensimmäisessä pankissa lainaneuvottelussa, nykyisen asunnon on käynyt arvioimassa kolme eri kiinteistövälittäjää ja olen ahkerasti kartoittanut arkkitehteja. Yritin myös täyttää Rakentaja.fi -palvelun KotiOptimi-ohjelmaa sekä Talopeliä, mutta jotenkin se tuntuu hurjan vaikealta vielä nyt kun suunnitelmat ovat näin levällään. Niin ja olen selannut lukemattoman määrän vanhoja sisustuslehtiä (Kiitos J <3 ) ja etsinyt niistä inspiraatiokuvia. Ja samoin olen tehnyt Pinterestin kanssa.
Tutustuin myös kahteen tulevaan naapuriperheeseen Uudenmaan Raksakimppa Facebook-ryhmän kautta. On muuten loistava ryhmä josta saa apuja ja neuvoja nopeasti lähes mihin tahansa kysymykseen, eli suosittelen lämpimästi kaikille rakentajille ja remontoijille! Hauska huomata miten samanlaisia ihmisiä uudelle asuinalueellemme on muuttamassa. Näillä molemmilla perheillä on lähes täsmälleen samanikäiset lapset kuin meillä ja vielä samassa järjestyksessä. Ei siis taida lapsilla olla pulaa leikkikavereista :) Hieman luo paineita, kun nämä kaksi perhettä ovat suunnitelmissaan jo hurjan paljon meitä edellä ja suunnittelevat aloittavansa rakennusurakan jo heti keväällä. Pitänee yrittää pitää jäitä hatussa ja olla hätäilemättä omien suunnitelmien kanssa, vaikka houkuttaisihan se ottaa synergiaetuja rakennuttamalla samaan aikaan muiden kanssa...
Painetta on myös nykyasunnon nopeampaan realisointiin kun alunperin oltiin ajateltu. Pankki toivoo asunnon olevan myyty kun rakentaminen alkaa ja helpottaisihan se budjetin tekoa myös.
Käytiin viime viikolla kahdesti katsomassa sitä meidän maaplänttiä ja kyllä se on ihana! Vai mitä olette mieltä?
Nämä kuvat on räpsitty vielä meidän vanhalla pokkarilla, mutta toivottavasti Joulupukki tuo minulle sen kaivatun järkkärin niin ehkä kuvalaatu tästä hieman paranee :) Kameran valinta-apuna olen käyttänyt tätä Raakakuva-blogin Samin kirjoitusta. Suosittelen :)
Asiat eivät myöskään ole kummoisesti edistyneet ja se turhauttaa. Tai no, ollaanhan me käyty ensimmäisessä pankissa lainaneuvottelussa, nykyisen asunnon on käynyt arvioimassa kolme eri kiinteistövälittäjää ja olen ahkerasti kartoittanut arkkitehteja. Yritin myös täyttää Rakentaja.fi -palvelun KotiOptimi-ohjelmaa sekä Talopeliä, mutta jotenkin se tuntuu hurjan vaikealta vielä nyt kun suunnitelmat ovat näin levällään. Niin ja olen selannut lukemattoman määrän vanhoja sisustuslehtiä (Kiitos J <3 ) ja etsinyt niistä inspiraatiokuvia. Ja samoin olen tehnyt Pinterestin kanssa.
Tutustuin myös kahteen tulevaan naapuriperheeseen Uudenmaan Raksakimppa Facebook-ryhmän kautta. On muuten loistava ryhmä josta saa apuja ja neuvoja nopeasti lähes mihin tahansa kysymykseen, eli suosittelen lämpimästi kaikille rakentajille ja remontoijille! Hauska huomata miten samanlaisia ihmisiä uudelle asuinalueellemme on muuttamassa. Näillä molemmilla perheillä on lähes täsmälleen samanikäiset lapset kuin meillä ja vielä samassa järjestyksessä. Ei siis taida lapsilla olla pulaa leikkikavereista :) Hieman luo paineita, kun nämä kaksi perhettä ovat suunnitelmissaan jo hurjan paljon meitä edellä ja suunnittelevat aloittavansa rakennusurakan jo heti keväällä. Pitänee yrittää pitää jäitä hatussa ja olla hätäilemättä omien suunnitelmien kanssa, vaikka houkuttaisihan se ottaa synergiaetuja rakennuttamalla samaan aikaan muiden kanssa...
Painetta on myös nykyasunnon nopeampaan realisointiin kun alunperin oltiin ajateltu. Pankki toivoo asunnon olevan myyty kun rakentaminen alkaa ja helpottaisihan se budjetin tekoa myös.
Käytiin viime viikolla kahdesti katsomassa sitä meidän maaplänttiä ja kyllä se on ihana! Vai mitä olette mieltä?
Nämä kuvat on räpsitty vielä meidän vanhalla pokkarilla, mutta toivottavasti Joulupukki tuo minulle sen kaivatun järkkärin niin ehkä kuvalaatu tästä hieman paranee :) Kameran valinta-apuna olen käyttänyt tätä Raakakuva-blogin Samin kirjoitusta. Suosittelen :)
maanantai 17. marraskuuta 2014
bloggaamisesta
Joku voi miettiä, miksi perustin tämän blogin ja tässä hieman pohdintaa aiheesta.
En ikinä ole ajatellut itseäni bloggaajaksi, vaikka tykkäänkin jakaa elämästäni asioita ystävilleni esimerkiksi Facebookin puolella. Bloggaaminen on jotenkin niin julkista. Lisäksi en pidä itseäni niin erikoisena tai kiinnostavana ihmisenä, lahjakkaana kirjoittajana tai taidokkaana valokuvaajana, että olisin aikaisemmin nähnyt itseäni bloggaajana.
Mutta niinpä siinä kävi, että kun kesän lopulla koukutin itseni lukemattomiin rakennus- ja sisustusblogeihin, niin bloggaaminen ei enää tuntunutkaan kamalan vieraalta ajatukselta. Aloin ajatella, että bloggaajat ovat pääosin kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä ja ehkä yksi tavallinen mahtuisi joukkoon :) Lisäksi ajatus oman rakennusprojektin taltioimisesta tuntui hyvältä ajatukselta ja olisi ihana saada kokeneemmilta ideoita kommenttien muodossa sekä vahvistusta omille ideoille. Lisäksi kun rakennusprojektin myötä yhteydenpito läheisiin vähenee entisestään, niin tässäpä oiva tapa pitää ihmiset ajantasalla elämästämme. Varsinkin ne ulkomailla asuvat läheiset.
Lisäksi ajattelin, että ehkä tällaisella tavallisella tallaajallakin voi vahingossa olla välillä jotain fiksua sanottavaa rakennuttamisesta, sisustamisesta tai elämästä. Jotain josta joku lukija saa iloa samalla tavalla, kuin minä olen saanut seuraamistani blogeista.
Ja lopuksi. On erittäin mielenkiintoista opiskella tätä bloggaamista ihan ammattinikin puolesta. Ei varmasti haittaa harjoitella tätäkin puolta markkinoinnista, tietotekniikasta ja somesta. Tämä blogi antaa minulle myös positiivista painetta opetella valokuvaamista, sillä mielestäni valokuvat ovat yksi hyvän blogin tärkeimmistä asioista. Opettelua siinä riittääkin, sillä ihan ensimmäinen järjestelmäkamera on tilattu joulupukilta. Muita opeteltavia asoita on mm. 3D mallintaminen, mutta katsotaan nyt miten siinä edistyn... ;) YouTube-opiskelu on jo aloitettu.
Mutta kiitos siis kun olet tänne eksynyt. Toivottavasti eksyt vastakin ja jätät välillä itsestäsi jonkun jäljenkin :) Niin ja palaute ja kehitysideat otetaan (tai yritetään ottaa) vastaan nöyrinä ja kiitollisina.
En ikinä ole ajatellut itseäni bloggaajaksi, vaikka tykkäänkin jakaa elämästäni asioita ystävilleni esimerkiksi Facebookin puolella. Bloggaaminen on jotenkin niin julkista. Lisäksi en pidä itseäni niin erikoisena tai kiinnostavana ihmisenä, lahjakkaana kirjoittajana tai taidokkaana valokuvaajana, että olisin aikaisemmin nähnyt itseäni bloggaajana.
Mutta niinpä siinä kävi, että kun kesän lopulla koukutin itseni lukemattomiin rakennus- ja sisustusblogeihin, niin bloggaaminen ei enää tuntunutkaan kamalan vieraalta ajatukselta. Aloin ajatella, että bloggaajat ovat pääosin kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä ja ehkä yksi tavallinen mahtuisi joukkoon :) Lisäksi ajatus oman rakennusprojektin taltioimisesta tuntui hyvältä ajatukselta ja olisi ihana saada kokeneemmilta ideoita kommenttien muodossa sekä vahvistusta omille ideoille. Lisäksi kun rakennusprojektin myötä yhteydenpito läheisiin vähenee entisestään, niin tässäpä oiva tapa pitää ihmiset ajantasalla elämästämme. Varsinkin ne ulkomailla asuvat läheiset.
Lisäksi ajattelin, että ehkä tällaisella tavallisella tallaajallakin voi vahingossa olla välillä jotain fiksua sanottavaa rakennuttamisesta, sisustamisesta tai elämästä. Jotain josta joku lukija saa iloa samalla tavalla, kuin minä olen saanut seuraamistani blogeista.
Ja lopuksi. On erittäin mielenkiintoista opiskella tätä bloggaamista ihan ammattinikin puolesta. Ei varmasti haittaa harjoitella tätäkin puolta markkinoinnista, tietotekniikasta ja somesta. Tämä blogi antaa minulle myös positiivista painetta opetella valokuvaamista, sillä mielestäni valokuvat ovat yksi hyvän blogin tärkeimmistä asioista. Opettelua siinä riittääkin, sillä ihan ensimmäinen järjestelmäkamera on tilattu joulupukilta. Muita opeteltavia asoita on mm. 3D mallintaminen, mutta katsotaan nyt miten siinä edistyn... ;) YouTube-opiskelu on jo aloitettu.
Mutta kiitos siis kun olet tänne eksynyt. Toivottavasti eksyt vastakin ja jätät välillä itsestäsi jonkun jäljenkin :) Niin ja palaute ja kehitysideat otetaan (tai yritetään ottaa) vastaan nöyrinä ja kiitollisina.
tontti on!
Mutta ei se mennyt ihan niinkuin Strömsössa...
Emme siis saaneet yhtään rankkaamistamme tonteista, mutta saimme unelmatonttini. Häh? Miten niin? Noh, jos muistatte aikaisemman postaukseni, jossa kerroin tarkemmin tonteista, niin ihan ensimmäisenä iskin silmäni tonttiin jonka totesimme kuitenkin turhan isoksi ja kalliiksi suhteessa muihin tontteihin. Mutta se tontti on nyt sitten kuitenkin meidän, tai meille varattuna siis.
Miten se nyt niin meni? Arvontatilaisuus oli meidän osaltamme täysi farssi. Paikalla oli porukkaa kuin pipoa ja heti ensimmäinen arpaonninen nappasi sen meidän ykkösrankatun tontin. Ja niin niitä nimiä vedettiin laatikosta, tontit menivät sivusuun ja meidän nimeämme ei vaan kuulunut. Jännitys ja toiveikkuus alkoi muuttua epätoivoksi ja jännittynyt hymy kyyneliksi silmissä, kun tontti toisensa perään oli mennyt. Sitten alkoi porukka vähenemään kun tontin jo saaneet ja ne, joiden kaikki rankkaamat tontit olivat menneet, lähtivät pois arvontatilaisuudesta. Yksi toisensa perään luovutti ja tontteja oli enää muutama jäljellä, niiden joukossa se minun ihan alkuperäinen unelmatonttini. Mieheni sanoi, että hän ei paikalta poistu ennen kuin kuulee, että meidänkin hakemus laatikossa on. Lopulta olimme ihan viimeiset paikallaolevat ja kunnan viranomaisten silmistä näkyi jo sääli kun me vaan odotimme. Hakemuksia vedettiin laatikosta ja todettiin aina hakijoiden jo poistuneen. Ja sitten, ehkä kuudenneksi viimeisenä, meidän hakemuksemme löytyi. Ristiriitaisin tuntein menimme sitten varaamaan sen täydellisen tontin, mutta jouduimme varoittelemaan, ettemme tiedä pidämmekö sitä ts. onko meillä siihen varaa. Hinta kun tontilla oli melkein 30 000€ kalliimpi kuin kalleimmalla rankkaamallamme tontilla.
Hämmentyneenä poistuimme kunnantalolta ja loppuilta menikin sitten asiaa pyöritellessä. Onko meillä varaa? Mitä teemme melkein 500m2 isommalla tontilla? Mikä meidän budjetti nyt oikeasti voisi olla? Mistä säästämme sen 30 000€? Päätimme sitten laskeskella ja pohtia asiaa rauhassa. 500€ varausmaksun maksamisaikaa on kuitenkin reilu puoli kuukautta ja tontti itsessään pitää maksaa vasta kesäkuun lopussa.
Nyt kun arvontatilaisuudesta on mennyt neljä päivää on alkanut tuntua yhä enemmän siltä, että näin oli tarkoitettu. Että tämä tontti kuului meille ja meidän ei kuulunutkaan saada niitä rankkaamiamme tontteja. Tämä tontti on kuitenkin se, jonka kuvittelin kun aluetta ajattelin. Eilen sitten sanoin miehelle, että kyllä tämä on meidän tontti. Piste.
Eri asia sitten mitä mieltä pankki asiasta on ja se selviää loppuviikosta. Huomenna selviää osittain jo budjetin raamit kun ensimmäinen kiinteistövälittäjä käy arvioimassa nykyisen asuntomme. Toki meillä on jo ajatusta asunnon arvosta, mutta pankkia varmaan kiinnostaa ihan ajantasainen arvio hinnasta.
Asiat siis edistyvät hiljalleen. Kun tiedämme suunnilleen käytettävissä olevat rahavarannot täytynee aloittaa arkkitehdin metsästys. Hurjaa!
Emme siis saaneet yhtään rankkaamistamme tonteista, mutta saimme unelmatonttini. Häh? Miten niin? Noh, jos muistatte aikaisemman postaukseni, jossa kerroin tarkemmin tonteista, niin ihan ensimmäisenä iskin silmäni tonttiin jonka totesimme kuitenkin turhan isoksi ja kalliiksi suhteessa muihin tontteihin. Mutta se tontti on nyt sitten kuitenkin meidän, tai meille varattuna siis.
Miten se nyt niin meni? Arvontatilaisuus oli meidän osaltamme täysi farssi. Paikalla oli porukkaa kuin pipoa ja heti ensimmäinen arpaonninen nappasi sen meidän ykkösrankatun tontin. Ja niin niitä nimiä vedettiin laatikosta, tontit menivät sivusuun ja meidän nimeämme ei vaan kuulunut. Jännitys ja toiveikkuus alkoi muuttua epätoivoksi ja jännittynyt hymy kyyneliksi silmissä, kun tontti toisensa perään oli mennyt. Sitten alkoi porukka vähenemään kun tontin jo saaneet ja ne, joiden kaikki rankkaamat tontit olivat menneet, lähtivät pois arvontatilaisuudesta. Yksi toisensa perään luovutti ja tontteja oli enää muutama jäljellä, niiden joukossa se minun ihan alkuperäinen unelmatonttini. Mieheni sanoi, että hän ei paikalta poistu ennen kuin kuulee, että meidänkin hakemus laatikossa on. Lopulta olimme ihan viimeiset paikallaolevat ja kunnan viranomaisten silmistä näkyi jo sääli kun me vaan odotimme. Hakemuksia vedettiin laatikosta ja todettiin aina hakijoiden jo poistuneen. Ja sitten, ehkä kuudenneksi viimeisenä, meidän hakemuksemme löytyi. Ristiriitaisin tuntein menimme sitten varaamaan sen täydellisen tontin, mutta jouduimme varoittelemaan, ettemme tiedä pidämmekö sitä ts. onko meillä siihen varaa. Hinta kun tontilla oli melkein 30 000€ kalliimpi kuin kalleimmalla rankkaamallamme tontilla.
Hämmentyneenä poistuimme kunnantalolta ja loppuilta menikin sitten asiaa pyöritellessä. Onko meillä varaa? Mitä teemme melkein 500m2 isommalla tontilla? Mikä meidän budjetti nyt oikeasti voisi olla? Mistä säästämme sen 30 000€? Päätimme sitten laskeskella ja pohtia asiaa rauhassa. 500€ varausmaksun maksamisaikaa on kuitenkin reilu puoli kuukautta ja tontti itsessään pitää maksaa vasta kesäkuun lopussa.
Nyt kun arvontatilaisuudesta on mennyt neljä päivää on alkanut tuntua yhä enemmän siltä, että näin oli tarkoitettu. Että tämä tontti kuului meille ja meidän ei kuulunutkaan saada niitä rankkaamiamme tontteja. Tämä tontti on kuitenkin se, jonka kuvittelin kun aluetta ajattelin. Eilen sitten sanoin miehelle, että kyllä tämä on meidän tontti. Piste.
Eri asia sitten mitä mieltä pankki asiasta on ja se selviää loppuviikosta. Huomenna selviää osittain jo budjetin raamit kun ensimmäinen kiinteistövälittäjä käy arvioimassa nykyisen asuntomme. Toki meillä on jo ajatusta asunnon arvosta, mutta pankkia varmaan kiinnostaa ihan ajantasainen arvio hinnasta.
Asiat siis edistyvät hiljalleen. Kun tiedämme suunnilleen käytettävissä olevat rahavarannot täytynee aloittaa arkkitehdin metsästys. Hurjaa!
torstai 6. marraskuuta 2014
kärsimättömän pitää hämätä itseään
Ensi viikolla selviää saammeko tontin ja saammeko (tai siis joudummeko) alkamaan miettiä nykyisen asunnon myyntiä. Koska ajatukset meinaavat kokoajan hiipiä tonttiarvontaan ja rakentamiseen olen yrittänyt hämätä itseäni muihin ajatuksiin. Ihan hurjan kauas aiheesta en ole osannut mennä ja siksi olenkin alkanut miettiä enemmän nykyasunnon sisustamista.
Joku voisi ajatella, että on tyhmää sisustaa kotia joka kohta ehkä myydään, mutta olen asiassa eri mieltä. Ensinnäkin kaunis koti on helpompi myydä, toiseksi eihän sitä tiedä vaikka asuisimme tässä vielä vuoden päivät ja kolmanneksi nyt on hyvä testata sisustusajatuksia uutta taloa varten.
Kävin tänään ystäväni kanssa lounaalla Forumissa ja sain siinä hyvän tilaisuuden käydä tsekkaamassa se paljon puhuttu Granit. Kauppa onkin tuttu Tukholman matkoilta, mutta ihanaa, että se on nyt täällä ihan lähelläkin.
Käteen tarttui monessa sisustusblogissa nähty hehkulamppusarja, ihana betoninen tarjotin, iso pilarikynttilä ja magneettinapsu johon saa kiinni kaiken maailman lippulappusia. Sinne hujahti heräteostoksiin reilu 80€...
Mutta on se sen arvoista. Vai mitä olette mieltä uudesta tarjottimesta?
Valosarjan ajattelin sijoittaa makuuhuoneeseen, mutta sitä ei kannata tehdä ennen kuin saamme seinään huomenna uuden tapetin. Siitä ehkä lisää tuonnempana :)
PS. Ai niin, ostin minä jotain muutakin. Pienen pullon proseccoa ihan vaan siltä varalta, että viikon päästä pitää kilistellä jollekin... Positiivisuus saa asioita tapahtumaan, eikö? ;)
Joku voisi ajatella, että on tyhmää sisustaa kotia joka kohta ehkä myydään, mutta olen asiassa eri mieltä. Ensinnäkin kaunis koti on helpompi myydä, toiseksi eihän sitä tiedä vaikka asuisimme tässä vielä vuoden päivät ja kolmanneksi nyt on hyvä testata sisustusajatuksia uutta taloa varten.
Kävin tänään ystäväni kanssa lounaalla Forumissa ja sain siinä hyvän tilaisuuden käydä tsekkaamassa se paljon puhuttu Granit. Kauppa onkin tuttu Tukholman matkoilta, mutta ihanaa, että se on nyt täällä ihan lähelläkin.
Käteen tarttui monessa sisustusblogissa nähty hehkulamppusarja, ihana betoninen tarjotin, iso pilarikynttilä ja magneettinapsu johon saa kiinni kaiken maailman lippulappusia. Sinne hujahti heräteostoksiin reilu 80€...
Mutta on se sen arvoista. Vai mitä olette mieltä uudesta tarjottimesta?
 |
| Harmaata päivää piristää harmaa betonitarjotin ja kynttilät |
 |
| Haukkukin pääsi mukaan otokseen |
PS. Ai niin, ostin minä jotain muutakin. Pienen pullon proseccoa ihan vaan siltä varalta, että viikon päästä pitää kilistellä jollekin... Positiivisuus saa asioita tapahtumaan, eikö? ;)
tiistai 4. marraskuuta 2014
ja millainenkohan sen talon pitäisi olla?
Tontista ei ole vielä tietoakaan, mutta olen jo ensimmäisestä tonttivierailusta lähtien ahminut tietoa rakentamisesta ja sisustuksesta. Muiden ihmisten raksablogit ovat mitä mainioin tietolähde sekä rakennusprojektin etenemisen, että sisustamisen suhteen. Lisäksi netin ihmeellisestä maailmasta löytyy lukematon määrä ihan virallisiakin ohjeistuksia mm. maanrakentamisen suhteen.
Kun aloimme rakentamisesta puhumaan, olivat haaveemme talon suhteen jotakuinkin tällaiset:
Puutalo ei ikinä ole ollut haaveemme, sillä meitä ei houkuta noin 7 vuoden välein toistuvat maalausurakat, mutta olimme ymmärtäneet, että puutalo on kaikista halvinta rakennuttaa. Hirsitalo nousi ajatuksiin sen ekologisuuden takia, siksi, että viime vuosina asuntomessujen lempikohteemme ovat olleet hirsitaloja ja lisäksi äitini suosituksesta sisäilman suhteen. Mutta sitten menimme käymään Omakotimessuilla Myyrmäessä ja tehokkaat myyjät Basso kivitaloilla, Passiivikivitaloilla ja Passiiviharkoilla saivat meidät pohtimaan, että olisiko meillä sittenkin varaa rakentaa kivitalo. Epäilen suuresti Basso kivitalojen myyjän suuria lupauksia siitä, että meidän budjettiimme sopisi ihan "oikea" kivitalo, mutta ehkä passiivikivitalo?
Kun aloimme rakentamisesta puhumaan, olivat haaveemme talon suhteen jotakuinkin tällaiset:
- muuttovalmis, mahdollisimman vähän itse tehtävää työtä
- yksitasoinen
- puu- tai hirsitalo
- 3 makuuhuonetta
- erillinen tv-huone
- avoin keittiö saarekkeella, ruokailutila ja olohuone
- kolmeen suuntaan näkyvä takka
- erillinen (tai esim pergolalla taloon liitettävä) saunarakennus + vilpola.
Puutalo ei ikinä ole ollut haaveemme, sillä meitä ei houkuta noin 7 vuoden välein toistuvat maalausurakat, mutta olimme ymmärtäneet, että puutalo on kaikista halvinta rakennuttaa. Hirsitalo nousi ajatuksiin sen ekologisuuden takia, siksi, että viime vuosina asuntomessujen lempikohteemme ovat olleet hirsitaloja ja lisäksi äitini suosituksesta sisäilman suhteen. Mutta sitten menimme käymään Omakotimessuilla Myyrmäessä ja tehokkaat myyjät Basso kivitaloilla, Passiivikivitaloilla ja Passiiviharkoilla saivat meidät pohtimaan, että olisiko meillä sittenkin varaa rakentaa kivitalo. Epäilen suuresti Basso kivitalojen myyjän suuria lupauksia siitä, että meidän budjettiimme sopisi ihan "oikea" kivitalo, mutta ehkä passiivikivitalo?
Passiivikivitalo on meille ihan uusi tuttavuus, ja messujen jälkeen olenkin tankannut passiivikivitaloprojekteista kertovia blogeja.
Toinen muuttunut asia (ainakin minulla) on se mahdollinen oman työn määrä. Lähdimme lähtökohdasta, että rakennusprojektin pitää työllistää meitä rakennuttajia mahdollisimman vähän ja talon pitää olla muuttovalmiina yhdeltä toimittajalta tuleva. Mutta mitä enemmän luen raksablogeja, niin sitä enemmän alkaa tuntua siltä, että kyllä sitä joutuu omat kätensä likaamaan... Varsinkin kun budjetti on niin rajallinen. Mutta sen näkee sitten.
Eli kaikki suunnitelmat ovat ihan levällään. Ei tiedetä millainen tontti saadaan, jos saadaan, eikä tiedetä millainen talo ja minkälaisesta materiaalista sille mahdolliselle tontille nousee. Eipä muuten olla käyty vielä puhumassa pankissakaan, eli ties vaikka pankki torppaisi suunnitelmat heti alkuunsa ;)
Mutta tänään tulee taas yksi askel eteenpäin tämän projektin suhteen, kun lähden illalla opiskelemaan talorakennuksen suunnittelua Talo Talon suunnitteluiltaan. Ehkä olen illalla taas hieman fiksumpi :)
maanantai 3. marraskuuta 2014
tontti
Tontin etsimisessä painaa monta asiaa ja niistä ykkösenä on ehdottomasti sijainti. Mutta sijaintikin on häilyväinen käsite. Aikaisemmin olin aivopessyt itseni ajattelemaan, että minun on asuttava samalla alueella jossa olen koko ikäni asunut ja että haluan lasteni kasvavan täällä. Koska alue on tyyristä ja tontit pieniä, olin automaattisesti ajatellut, että emme tarvitse isoa tonttia ja mitä siitä, jos naapuri on neljän metrin päässä.
Kun ensimmäisen kerran ajoimme katsomaan Taasjärven tontteja, minulla naksahti päässä ja tajusin, että haluankin lasteni kasvavan mielummin lähellä metsää, haluan isomman tontin ja ei yhtään haittaa, että kävelymatkan päässä on kaksi järveä. Ensimmäisen käynnin jälkeen näin silmäni ummistaessani kuvia kitukasvuisista männyistä, kalliosta ja uudesta asuinalueesta. Enää ei haitannut, että metro ei olisi 15 minuutin kävelymatkan päässä tai jättimäinen ostoskeskus naapurissa. Painoarvo oli muualla.
Mahdollinen tuleva tonttimme sijaitsee siis Etelä-Sipoossa Söderkullassa Taasjärven omakotialueella. Alueesta on jo rakennettu kaksi osaa edeltävinä vuosina ja nyt rakennettavaksi tulee kolmas alue. Neljäskin kuulemma rakennetaan tulevaisuudessa. Alueella on kaksi järveä Grundträsk-järvi ja Tasträsk-järvi, joista jälkimmäinen on meitä lähempänä. Taasjärvellä on ilmeisesti suosittu uimaranta ja Taasjärvi III-alueen läpi kulkee ulkoilutie johon talvisin tehdään hiihtoladut.
Alue on kallioista ja pääosin siellä kasvaa kitukasvuisia mäntyjä. Nyt haettavissa olevien tonttien koot vaihtelevat 1000-1700m2 välillä. Suurin osa tonteista on rinnetontteja ja tosiaan louhintatöitä taitaa olla edessä melkein kaikissa.
Tässä on kuvia alueesta
Mutta siis ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Arvontatilaisuus siis pidetään vasta puolentoista viikon päästä ja sitten tiedämme saammeko sen tontin jonka haluamme tai tonttia ylipäätään. Hakemuksia on tullut 37kpl ja tontteja on vain se 20... Noista kahdestakymmenestä me olemme rankanneet 8 jotka voisimme haluta. Julma tilanne siis se arvontatilaisuus, puolet jää ilman tonttia ja nekin jotka tontin saavat, saattavat jäädä murehtimaan kun ykkösvaihtoehto menee sivusuun.
Meidän ykkösvaihtoehtomme on tontti 1 korttelissa 576 ja kakkosvaihtoehto saman korttelin tontti 5. Alla (huonolaatuinen) kuva tonttikartasta. Loput tontit ovat sitten samasta korttelista ja kaksi korttelista 578.
Pitkään pohdimme preferoimmeko korttelin 576 vai 578, mutta lopulta korttelin 576 tasaisemmat tontit, vähäisempi rajanaapurimäärä ja ihana metsäalue tonttien takaosassa tekivät valinnan. Jos meillä olisi rajattomat varat käytettävissä, olisimme ehdottomasti valinneet tontin 2 korttelista 575. Se on ihana! Kortteli 574 jäi pois harkinnasta varjoisen takapihan ja liian isojen rinnetonttien takia ja 579 mahdollisen paalutuksen ja täyttömaatarpeen takia. Korttelit 579 ja 578 ovat muuten sellaisia, että niistä saattaa nähdä vilauksen Taasjärvestä, eli sen puoleen olisi tietysti houkuttanut päätyä sinnepäin.
Mutta sormet ja varpaat ristiin, että saamme tontin ensi viikolla ja vielä sen ykkösvaihtoehdon :)
Kun ensimmäisen kerran ajoimme katsomaan Taasjärven tontteja, minulla naksahti päässä ja tajusin, että haluankin lasteni kasvavan mielummin lähellä metsää, haluan isomman tontin ja ei yhtään haittaa, että kävelymatkan päässä on kaksi järveä. Ensimmäisen käynnin jälkeen näin silmäni ummistaessani kuvia kitukasvuisista männyistä, kalliosta ja uudesta asuinalueesta. Enää ei haitannut, että metro ei olisi 15 minuutin kävelymatkan päässä tai jättimäinen ostoskeskus naapurissa. Painoarvo oli muualla.
Mahdollinen tuleva tonttimme sijaitsee siis Etelä-Sipoossa Söderkullassa Taasjärven omakotialueella. Alueesta on jo rakennettu kaksi osaa edeltävinä vuosina ja nyt rakennettavaksi tulee kolmas alue. Neljäskin kuulemma rakennetaan tulevaisuudessa. Alueella on kaksi järveä Grundträsk-järvi ja Tasträsk-järvi, joista jälkimmäinen on meitä lähempänä. Taasjärvellä on ilmeisesti suosittu uimaranta ja Taasjärvi III-alueen läpi kulkee ulkoilutie johon talvisin tehdään hiihtoladut.
Alue on kallioista ja pääosin siellä kasvaa kitukasvuisia mäntyjä. Nyt haettavissa olevien tonttien koot vaihtelevat 1000-1700m2 välillä. Suurin osa tonteista on rinnetontteja ja tosiaan louhintatöitä taitaa olla edessä melkein kaikissa.
Tässä on kuvia alueesta
 |
| Kortteli 578 yläosa |
 |
| Kortteli 576 noin tontin 3 kohdilta |
 |
| Kortteli 576 tontti 5 alapuolelta kuvattuna |
Mutta siis ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Arvontatilaisuus siis pidetään vasta puolentoista viikon päästä ja sitten tiedämme saammeko sen tontin jonka haluamme tai tonttia ylipäätään. Hakemuksia on tullut 37kpl ja tontteja on vain se 20... Noista kahdestakymmenestä me olemme rankanneet 8 jotka voisimme haluta. Julma tilanne siis se arvontatilaisuus, puolet jää ilman tonttia ja nekin jotka tontin saavat, saattavat jäädä murehtimaan kun ykkösvaihtoehto menee sivusuun.
Meidän ykkösvaihtoehtomme on tontti 1 korttelissa 576 ja kakkosvaihtoehto saman korttelin tontti 5. Alla (huonolaatuinen) kuva tonttikartasta. Loput tontit ovat sitten samasta korttelista ja kaksi korttelista 578.
Pitkään pohdimme preferoimmeko korttelin 576 vai 578, mutta lopulta korttelin 576 tasaisemmat tontit, vähäisempi rajanaapurimäärä ja ihana metsäalue tonttien takaosassa tekivät valinnan. Jos meillä olisi rajattomat varat käytettävissä, olisimme ehdottomasti valinneet tontin 2 korttelista 575. Se on ihana! Kortteli 574 jäi pois harkinnasta varjoisen takapihan ja liian isojen rinnetonttien takia ja 579 mahdollisen paalutuksen ja täyttömaatarpeen takia. Korttelit 579 ja 578 ovat muuten sellaisia, että niistä saattaa nähdä vilauksen Taasjärvestä, eli sen puoleen olisi tietysti houkuttanut päätyä sinnepäin.
Mutta sormet ja varpaat ristiin, että saamme tontin ensi viikolla ja vielä sen ykkösvaihtoehdon :)
ja siitä se alkoi
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13235251/?claim=rwthqh25cm3">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>
Kun vuonna 2006 remontoimme nykyistä kotiamme, 86m2 rivitalokolmiota, vannoimme, että meistä ei ikinä tule omakotitalonrakentajia. Niin koville se remontti tuntui silloin ottavan. Mutta aika kultaa muistot, eikö? Näin meillekin kai sitten kävi, sillä vähitellen päässä alkoi muhia ensin ajatus isommasta kodista ja sitten remontoitavasta isommasta kodista. Ehdoton edellytys oli, että sen pitäisi sijaita nykyisellä asuinalueellamme Itä-Helsingissä. No ei niitä sopivia yksilöitä niin vain löytynytkään, tai jos löytyi, niin hintalappu oli aikamoinen ja tontti miniatyyrikokoa. Jossain vaiheessa puheet alkoivat kääntyä rakentamisen suuntaan ja Oikotien hakuuni eksyi myös tonttihaku, mutta täyteen rakennetulle alueelle ei niitä tonttejakaan kovin helpolla ilmesty. No, eipä meillä mitään hätää asian kanssa ollut, sillä hyvin mahduimme nykyiseen kotiimme.
Kun vuonna 2006 remontoimme nykyistä kotiamme, 86m2 rivitalokolmiota, vannoimme, että meistä ei ikinä tule omakotitalonrakentajia. Niin koville se remontti tuntui silloin ottavan. Mutta aika kultaa muistot, eikö? Näin meillekin kai sitten kävi, sillä vähitellen päässä alkoi muhia ensin ajatus isommasta kodista ja sitten remontoitavasta isommasta kodista. Ehdoton edellytys oli, että sen pitäisi sijaita nykyisellä asuinalueellamme Itä-Helsingissä. No ei niitä sopivia yksilöitä niin vain löytynytkään, tai jos löytyi, niin hintalappu oli aikamoinen ja tontti miniatyyrikokoa. Jossain vaiheessa puheet alkoivat kääntyä rakentamisen suuntaan ja Oikotien hakuuni eksyi myös tonttihaku, mutta täyteen rakennetulle alueelle ei niitä tonttejakaan kovin helpolla ilmesty. No, eipä meillä mitään hätää asian kanssa ollut, sillä hyvin mahduimme nykyiseen kotiimme.
Kesällä kävin vierailulla ystäväni uudella tontilla Jollaksessa ja siinä jutellessamme rakennuskärpänen taisi taas puraista. Kuin tilauksesta toinen ystäväni mainitsi Sipoossa myyntiin tulevista tonteista. Kotiin päästyäni kiirehdin Sipoon kunnan sivuille ja sieltähän ne löytyivät; Taasjärvi III-alueen 20 tonttiarvontaan tulevaa tonttia. Sipoo oli aikaisemmin tuntunut aika kaukaiselta, mutta kun Helsinki on laajentunut Landbohon päin, bussi kulkee Söderkullaan vierestämme kahdesti tunnissa ja metrokin laajenee sinnepäin tulevina vuosina, niin niin sitä ajatukset muuttuu. Ja ei muuten yhtään haittaa, että sieltä saa hyvänkokoisia tontteja hurjan paljon edullisemmin.
Mutta siis nyt ollaan siinä vaiheessa, että tonttiarvonta pidetään 13.11. Olemme käyneet useamman kerran ihailemassa mahdollisia tulevia kotimaisemiamme ja haaveilemassa. Arkkitehdinkin luona kävimme juttelemassa ja hakemassa vahvistusta tonttivalintoihimme ja vaikka olemmekin ihan keltanokkia aiheen parissa, niin ihan oikeita asioita olimme valinnassa ottaneet huomioon. Mahdollisista tonteista taidan kirjoittaa ihan oman kirjoituksen :)
Tervetuloa mukaan haaveilemaan, elämään ja rakentamaan kanssamme!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)